Töllöttämällä tuloksia
Uutisten ja dokumenttien katselu yhteydessä koulumenestykseen
Tuoreen väitöksen mukaan koulussa menestyvät lapset katsovat televisiosta uutisia ja dokumentteja. Vaikka esiintyminen yhdessä ei tarkoita syysuhdetta, tuntuu selitys ilmeiseltä.
Opiskelu on hyödyllistä ulkoisesta muodosta riippumatta. Kuvassa voi välittää monia asioita, joita on vaikea selittää sanoin. Esimerkiksi liikuntasuoritukset tai eläimen liikehdintä näkyvät parhaiten liikkuvasta kuvasta.
Lienee turha tuijottaa siihen, katsooko lapsi paljon televisiota, jos ei huomioida sisältöä. Tietokoneen käytössä ero on vielä suurempi. Tietokoneella voi tehdä maailman turhimpia tai tärkeimpiä asioita. Sisältö ratkaisee.
October 26, 2007 @ 01:03
Tutkimus oli jopa mielestäni osittain nollatutkimus. Kuka tahansa, joka asioita seuraa, voi ymmärtää syy-seuraus-suhteen. Tottakai uutisten ja dokumenttien seuraaminen lisää ihmisen (so. opiskelijan) yleissivistystä. Vai kuka ihmeessä voisi väittää, että pelaamalla väkivaltapelejä netissä voisi kehittää hyvän yleissivistyksen maailmanpolititiikan tilasta? Tai edes oman politiikkamme tilasta? Noh, on se hyvä, että edes joku tutkii… itsestäänselvyyksiä
October 26, 2007 @ 11:15
“Tuon me tiesimme, ja tuota me emme usko” – markkinatutkimuksen tilaaja.
Uutisiakin on niin kovin eri tasoisia, Nelosen uutisista Naked Newsin* kautta Ylen uutisiin. Minusta ei ole mitenkään ilmeistä, että kaikista uutisista oppii yhtään mitään: länsiranta edelleen miehitettynä, työnantaja toivoo palkkamalttia, Fed nostaa ehkä ohjauskorkoa, sää jatkuu.
* http://en.wikipedia.org/wiki/Naked_News
Minusta pelaamalla erilaisia pelejä voi hyvinkin kehittää tietämystään maailmanpolitiikasta. Perustuvathan monet tietokonepelit yleisesti tunnetuille teorioille ja ajatuksille. Pelit voivat opettaa abstrakteja ajatuksia, kuten kansantaloustieteestäkin tuttua peliteoriaa. Toisaalta pelit voivat opettaa hyvinkin konkreettisesti maailmanpolitiikkaan liittyviä asioita. Miten niukat resurssit jaetaan, miten tehdään kompromisseja, hyökätäänkö vai käydäänkö kauppaa…
Mielestäni ratkaiseva kysymys on itsensä haastaminen. Jos työskentelee väsyneesti mukavuusalueellaan, ei oppimistakaan tapahdu. Jos valitsee tekemisensä oppimista ajatellen, monista asioista voi oppia. Myös televisiosta ja tietokonepeleistä.
October 27, 2007 @ 10:54
[...] myös tavanomaista suurempaa ponnistelua, rohkeutta sekä kykyä nähdä hieman pidemmälle. Rohkeutta tarvitaan nimenomaan, koska prosessikehittäjät – tai ne uuden etsijät joutuvat painostamaan yhteisöä ajattelemaan [...]
October 27, 2007 @ 22:13
Hyvä kommentti, [admin edit: ope8]. Itse seuraan uutisia ja dokumentteja, mutta koska olen vanhempaa sukupolvea, en ihan oikeasti tiedä tietokonepelien maailmasta mitään. Uskon, että jos on hyviä stragiapelejä, miksi ihmeessä ne eivät voisi kehittää ajattelua?
Olen omassa opetuksessani (viestintä) huomannut todella selkeän yhteyden lukemisen ja kirjoittamisen välillä. Ammattiopistossa, missä opetan, on todella heterogeeninen joukkio sekä tiedon tason että kirjoittamisen ja lukemisen ymmärtämisen suhteen. Selkeästi parempia ovat oppilaat. jotka seuraavat mediaa, oli se sitten lehdissä tai webissä. Mutta suurin ihmetys on, että äidinkielen kirjoittaminen ja kirjoitusvirheet ovat nykyisin arkipäivää.
October 27, 2007 @ 22:56
Mieheni kaveri teki aikoinaan diplomityön laivojen melusta. Lopputulos oli, että melun määrä vähenee mitä pitemmälle konehuoneesta mennään. Tuli jotenkin mieleen tuosta tutkimuksesta…
Mutta tietokonepeleistä piti puhumani. Olen vankka hyvin tehtyjen pelien kannattaja. Meidän perheessä Civilization II oli avain vanhimpien poikieni englannin oppimiselle, historiaan perehtymiselle, pitkämielisyyden kehittymiselle, strategiselle ajattelulle…
Sen sijaan en ole vielä eläissäni törmännyt yhteenkään opetusohjelmaan tai opetuspeliin, jota voisin suositella kenellekään. Niissä on aina niin kökkö tarina, huono grafiikka, osoitteleva ja itsestäänselvä opetus… Sanalla sanoen, eivät jaksa imuttaa ihmistä äärelleen niin pitkäksi aikaa, että oppimista oikeesti tapahtuisi (mikä taas ei ole hyvälle pelille temppu eikä mikää)
October 28, 2007 @ 13:02
Ajattelin itsekin Civilizationia, kun mietin opettavaista peliä. Eräs huvittavimpia kommentteja Civilizationista: “Tuohan opettaa vain vahvemman oikeutta ja omien etujen ajamista.” Kehotin avaamaan sen paljon puhutun television uutisten aikaan.
Pelien addiktiivisuus johtuu jostain pelattavuuden tapaisesta seikasta, jota on vaikea tunnistaa. Monille vaikkapa Pi trainer on addiktiivinen peli.
Duodecimilla on hyviä opetuspelejä lääketieteestä, mutta hinta on aika suolainen.
November 1, 2007 @ 17:57
Ope8 kirjoitit: “Tuoreen väitöksen mukaan koulussa menestyvät lapset katsovat televisiosta uutisia ja dokumentteja”. En ole tutustunut ko väitökseen, joten en voi sitä kommentoida.
Muistan, että jossakin vaiheessa lapseni koko luokkaa testattiin erilaisilla kielitesteillä. Riippuen siitä, oliko testattavana tekstinä kerronnallinen teksti tai asiateksti, niin tulokset vaihtelivat huimasti. Joku joka luki lehtiä, katseli uutisia ja luki tietokirjoja pärjäsi tietenkin asiatekstissä paremmin, kun taas romaaneja lukeva pärjäsi kerronnallisessa tekstissä. Jos ei olisi tiedetty, millaista tekstiä oppilaat ovat tottuneet lukemaan, niin tästäkin kielitestistä olisi voitu saada tuloksia, jonka mukaan osalla kielenkehitys on jäljessä…
Olin eilen seuraamassa opetusharjoittelua, jossa markkinoinnin opetuksessa käytettiin peliä. Peli oli vanha DOS-pohjainen, joten se ei varmastikaan täytä Irmelin peleille asettamia vaatimuksia. Oli kuitenkin mukava huomata, että tämä vaatimatonkin peli tuki oppimista. N. 17-vuotiaat opiekelijat, jotka ovat varmastikin tottuneita toisenlaiseenkin pelimaailmaan, työskentelivät kuitenkin innostuneesti. He olisivat halunneet vielä jatkaa, mutta seuraavat pelikierrokset jäivät seuraaville oppitunneille. Oleellisinta oli mielestäni se, miten peli kytkeytyi oppimiseen mielekkäällä tavalla.
November 3, 2007 @ 23:54
Päivi,
pieni täsmennys: en itse pelaa ollenkaan tietokonepelejä, joten minulla ei ole omia vaatimuksia pelille. Heittoni perustui kokemuksiini neljän 17 – 24-vuotiaan pojan äitinä ja pariin vuosikymmeneen toisen asteen opettajana. En väitä, etteivätkö oppilaat oppitunnilla vaihtelun vuoksi mielellään naputa muutamaa kymmentä minuuttia vaikka jotain Alpha Softin -kieliohjelmaa. Tunneiksi en ole kenenkään koskaan nähnyt juuttuvan niiden ääreen.
On hienoa, jos 17-vuotiaat jaksoivat innostua vanhasta dos-pelistä. Minun tuntemani nuoret ehkä sitten ovat vain poikkeuksellisen kronkeleita, kun heillä juonen lisäksi myös ulkonäön näyttävyys ja tehokas äänimaailma ovat osa pelin vetovoimaa.
November 4, 2007 @ 11:38
Itse pelailen aivan mielelläni pelejä, jotka käyttävät yksinkertaista kuvaa ilman ääntä. Uskon, että pelin ydinsisältö ja käyttöliittymän läpinäkyvyys ovat pelikokemuksessa tärkeimpiä.
Tässä on vertailtu Civilization-sarjaa ja täytä aukot -peliä. Minusta graafinen ulkoasu on niiden eroista pienin.
Täytä aukot -pelissä on yksi oikea, ulkoa opeteltu vastaus. Se perustuu behavioristiseen opetusteoriaan. Hyvä Musti!
Civilization on simulaatio, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Samoja ongelmia voi ratkoa monella tapaa. Informaatiota on liikaa, ja sitä pitää karsia luomalla strategia ja malli tilanteesta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Civilization_%28series%29
November 4, 2007 @ 17:46
Ohhoh,
enpä olisi arvannut, että pelien maailma on niiiin imuttava, että itsekin jäin nalkkiin tähän keskusteluun!
Tuo “ei yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua” on todella hyvä kiteytys pelin lumosta!
On toki kaltaisiasi tyyppejä, joille tarina on ulkonäön näyttävyyttä tärkeämpi (oma keskimmäinen poikani esimerkiksi tahkoaa ikivanhaa Mythiä). Mutta on kyllä niitäkin, jotka ovat vapaa-ajan peleissään tottuneet niin efektiseen maailmaan, että karumpi käyttöliittymä latistaa innon.
En tiedä, mikä tuo Päivin näkemä peli on, mutta voisin vallan mainiosti kuvitella, että ulkonäöltään aika simppelitkin yrityspelit jaksavat pitää mielenkiintoa yllä.
November 4, 2007 @ 18:26
Ja vielä piti palata!
Nuorimmaiseni just kertoi, ettei keskimmäinen sittenkään enää pelaa Mythiä, kun se tyypi, joka oli viimeiset seitsemän vuotta pitänyt vapaaehtoistyönä serveriä pystyssä, pääti vihdoin lopettaa. (En ollut ihan perillä oman sällin tekemisistä, kun se on jo kolme vuotta asunut pois kotoa.)
Myth muuten poiki pojalleni ihan livekontaktejakin. Viime kesänä hänellä kyläili monivuotinen Myth-kaveri Sveitsistä ja vastavuoroinen kutsu on avoinna, kunhan joskus ehtisi mennä.
November 28, 2007 @ 23:25
Olen täysin samaa mieltä Ope:n kanssa siitä, että sisältö ratkaisee. Valitettavasti tässä yhteydessä esim. tietokonepeleistä puhuttaessa moni tuomitse ne hömppänä – näinhän ei suinkaan ole. Marc Prensky esimerkiksi korostaa pelaamisen merkitystä eri taitojen oppimisessa – katsokaahan blogiani jos kiinnostuitte!
Toki sisältö ratkaisee – mutta viihdettäkään ei saa tuomita. Aikoinaan esim. sarjakuvat tuomittiin, nyt lapsia yritetään saada lukemaan sarjakuvien avulla
.